“En minä osaa olla kunnon yrittäjä.” Tuon lausahduksen oon aina silloin tällöin päästänyt suustani, ja se tuli mieleen nytkin, kun hoksasin että tänään oli yrittäjän päivä.
“Minkälainen kunnon yrittäjä?” on mieheni kysynyt.
“No semmonen, jonka ei tarvi joka kerta kattoa Y-tunnustaan googlesta, vaan se muistaa sen vaikka unissaan. Semmonen, joka toimittaa kaikki tarvittavat tositteet tilitoimistoon niin säntillisesti, että sähköpostiin ei koskaan kilahda listaa “puuttuvista tositteista”. Sillä on kaikki mahollinen ja mahoton kalenteroituna, kassavirtalaskelmat ja markkinointisuunnitelmat tehtynä kymmeneksi vuodeksi eteenpäin ja seuraavat joulujutut valmiina viimeistään juhannuksen aikaan. Se osaa laskea kaikkien tuotteiden alvilliset ja alvittomat hinnat tuosta noin vain päässään tai vähä paperille raapustaen, eikä se käytä koskaan netin alv-laskuria. Se tuntee kaikki pykälät, mitä tulee yeliin ja alveihin ja yrittäjyyteen ylipäätään, ja tietää täsmällisesti liikevaihdon ja jokaisen tilikauden tuloksen. Ja sitä rataa.”
Nuo lueteltuani tiiän itekin, että jos tuossa on kriteerit kunnon yrittäjälle, en tuu koskaan siihen yltämään. Ja rehellisesti sanoen – ihan kaikkeen en edes haluaisi yltää.
Arvatkaapa miksi? Minusta tuntuu että kadottaisin mun tavan olla yrittäjä. Vaikka joissain mainitsemissani asioissa mun olis oikeastikin hyvä petrata, niin silti mulle on tärkeämpää muistaa ihmisten sanoja ja tarinoita kuin mun yrityksen Y-tunnus. Haluan tehdä työssäni sitä mitä sydän sanoo, enkä sitä, mitä kassavirtalaskelmaan yhdistetty joustamaton kalenteri minuuttiaikatauluineen sanoo. Haluan uskaltaa myöntää etten tiiä ja osaa kaikkea, ja haluan osata tarvittaessa pyytää apua ja olla valmis tarjoamaan sitä myös muille. Haluan luottaa tulevaan, vaikkei mulla olekaan tornia, josta voisin katella tulevaisuusnäkymiä ja tehdä suunnitelmia sen mukaan.
Sain kerran äidiltä lahjaksi kirjan, jossa on Pikku Prinssi -kirjasta poimittuja ajatuksia. Yksi niistä kiteyttää sen, mikä on mulle sopiva tapaa elää ja olla – myös yrittäjänä:
“Tässä on salaisuuteni. Se on aivan yksinkertainen: Vain sydämellä näkee hyvin. Olennainen on näkymätöntä.” – Le Petit Prince -❤️
Menee niin hyvin, että mitähän pahaa kohta tapahtuu… Onko tuo sulle tuttu ajatus? Kaikilla on elämässä iloja ja murheita (ja kaikkea niiden väliltä), mutta joskus pelko niistä kompastuskivistä ja sudenkuopista saattaa jäädä vähän päälle.
Silloin ei välttämättä uskalla tarttua kiinni iloisista hetkistä ja hyvistä kausista – ne voi tuntua liian hyvältä ollakseen totta. Tuntuu ehkä, että pitää olla vähän varuillaan ja pälyillä ympärille, “koska jostain se kolahdus taas kohta tulee”.
Tiiän, etten oo ainoa joka on ajatellu noin. En aina, mutta hetkittäin tai kausittain. Ja tiiän myös, että se on kuormittava tapa ajatella. Ilokseni voin kuitenki kertoa, että parin vuoden aikana oon saanu käsitellä kaikenlaisia asioita niin monelta kantilta peilaten, että nykyään kykenen vähän (=todella paljon) armollisempaan ajatteluun.
Sisäistän paremmin nämä asiat: ❤ Jokaisen elämässä on iloja ja murheita ja se on asia, joka vaan täytyy hyväksyä – vaikka jokainen ne murheet varmasti mieluummin jättäiskin väliin. Elämää ei voi hallita. ❤ Silloin kun menee hyvin, siitä on täysi lupa iloita, ja se kannattaa! Se ei ole keneltäkään pois, ei edes niiltä joilla ei sillä hetkellä mene yhtä hyvin. Päin vastoin – kun antaa itselleen luvan iloita omista onnellisista asioista, tulee siinä samalla keränneeksi voimavaroja, joiden avulla jaksaa olla ilona ja tukena (eli läheisenä ja ystävänä) myös muille. Hyvistä hetkistä saadut voimavarat auttaa myös jaksamaan paremmin vaikeissa tilanteissa sitten kun niitä tulee, ja antaa muistutuksen siitä, että vaikeudet ei kestä ikuisesti. ❤ Mahdollisten tulevien murheiden ennakointiyritykset ja huoliajattelu ei vaikuta tuleviin murheisiin millään tavalla – miksi siis kuluttaa voimavarojaan murehtimiseen silloin kun asiat on hyvin ❤ Jos päähän tulee huoliajatus, sitä on helppo uskoa. Mitä jos yhtä helposti uskoisikin myös haavekuvia tulevaisuudesta. Kukaan ei kiellä uskomasta niitäkin, ja ne sitä paitsi antaa eikä vain ota. ❤ Murehtiminen ei auta yhtään ketään. Se kuluttaa voimavaroja, ja lisää stressiä, joka taas saa aikaan vaikka mitä epätoivottua. Lisäksi se voi kuormittaa ihmissuhteita. ❤ Joskus murehtiminen voi ottaa vallan ja aiheuttaa ahdistusta ja muita ongelmia. Silloin kannattaa miettiä, voiko asialle tehdä oikeasti jotain. Jos voi, tee mahdollisuuksien ja voimavarojen mukaisesti/pyydä apua. Jos ei, kannattaa vaan pyrkiä rauhoittamaan keho ja mieli, ja hyväksyä se, että nyt en voi tälle asialle yhtään mitään. (Tässä auttaa yksilöstä riippuen rentoutusharjoitukset, rukoileminen, turvallisen ihmisen läsnäolo, ammattiapu, kirjoittaminen, taide, käsityöt, musiikki, luonto….) ❤ Ajatus on ajatus ja tunne on tunne. Ne ei oo välttämättä totuus, vaikka ne sillä hetkellä siltä tuntuiskin. Ne tulee ja ne menee. ❤ Silloin kun on vaikeuksia, kannattaa muistaa että nekään ei kestä ikuisesti. Silloin kannattaa luoda itelleen toivoa ja ajatella, että nyt kun on vaikeaa, niin kohta on taas varmasti helpompaa, ja ilonen olo!
❤llä: Ulla Ilona
Ilon kautta on paras reitti tuntemattomille teille hymy huulilla naurusta tankaten sillä kyllä huoli osaa kohdalle käydä murhe löytää aina mutkansa
mutta ilo kantaa ihmistä kevyesti ja leikitellen voimakkailla harteillaan melkein tanssien
– Elina Salminen –
Kuvassa olevan kortin tuotanto: Kesken- Elina Salminen Kuvat: Regnault, Nicolas-François, 1746-1810
Kortin voit ostaa (niin kauan kuin niitä riittää) kortin kuvaa klikkaamalla tai täältä: Ilon kautta -kortti.
Tämäkin teksti löytyy myös yritysesittelystä, mutta lisään sen vielä tänne bloginkin puolelle. Ihan vaan siksi, että tuntuu helpommalta aloittaa blogin henkiin herättely, kun on ensin esitellyt täälläkin itsensä, yrityksensä ja pikkuapulaisensa (oletan ettei yritysesittely -sivu kuitenkaan osu kaikkien silmään).
Lilla Ilonan henkilökuntaan kuulun virallisesti vain minä, Ulla Ilona. Mutta en suinkaan työskentele yksin. Tekniikkapuolen toimivuudesta vastaa avioliiton myötä saman katon alle saapunut henkilökohtainen IT-tukihenkilöni, eli rakas mieheni Eerik. Lisäksi markkinointipuolella apuaan tarjoaa omaan tyyliinsä pikkuvanha ja supliikki Lilla Ilona, josta lisää myöhemmin. Niin, ja teenhän minä yhteistyötä monien muidenkin yrittäjien kanssa, mm. niiden, joiden tuotteita löytyy Lilla Ilonan verkkokaupasta.
Joten ei tässä yksinyrittäjänä olla, sanoivatpa viralliset paperit mitä tahansa.
Minun tieni yrittäjäksi kävi muutaman mutkan kautta. Haaveilin yläasteiässä lähihoitajan ja sairaanhoitajan koulutuksesta, mutta yläasteen jälkeisenä kesänä, ison selkäleikkauksen jälkeen, oli kuitenkin parempi aloittaa hieman kevyemmin. Ollessani sairaalassa selkäleikkauksesta toipumassa sain tietää päässeeni opiskelemaan vaatetusartesaaniksi. Nivalan ammattikoulun silloinen kädentaitopuoli oli idyllinen pieni koulu, jossa opiskelemista rakastin. Sieltä sain ompelemiseen monet opit, joita olen voinut myöhemmin hyödyntää.
Opiskelujen jälkeen työskentelin vaatekaupoissa myyjänä, päiväkodissa hoitoapulaisena ja ompelimossa lomasijaisena. Ajatus hoitoalasta kuitenkin poltteli yhä, ja niinpä hain opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Muistan, kun pientä kokoani ja leikattua selkääni mietittiin – että pystynkö tekemään sairaanhoitajan työtä. Haastattelija kysyi myös, mitä teen, jos en pääse kouluun. Vastasin, että sitten kokeilen hoitoalaa, ja haen vuoden päästä uudelleen. Sillä kertaa koulun portti ei auennut.
Niinpä tallustelin työkkäriin, ja pian olin hoitoapulaisena vanhainkodissa, ja sen jälkeen sairaalassa. Rakastin hoitotyötä, ja sain varmuutta siihen, että haluan kouluttautua alalle. Seuraavana vuonna minut haastatteli sama opettaja kuin edellisellä kerralla, ja tällä kertaa koulunportin saranat antoivat heittämällä myöten. Minusta tulisi sairaanhoitaja!
Sain olla hoitamassa vakavasti sairaita ihmisiä teho-osastolla ja vuodeosastoilla, ja tukea heitä ja heidän läheisiään. Kohtasin monia selviytymistarinoita, mutta myös menetyksen tuomaa surua. Näin vanhuuden tuomaa haurautta, ja ihmiselämän hiipumista. Olin mukana hoitamassa odottavia äitejä, jotka tarvitsivat erilaisista syistä johtuen erityisseurantaa raskauden aikana. Tuin vanhempia, jotka joutuivat pettymään ja hyväksymään sen, että kohdussa ei ollutkaan uutta elämää, tai jos sitä oli ollut, sitä ei ollut enää. Tutustuin lapsiin, joiden psyykkinen vointi edellytti erikoissairaanhoitoa ja koulunkäyntiä sairaalan sisällä. Rauhoittelin lapsia ja aikuisia, jotka jännittivät tulevaa leikkausta, ja toivotin hyvää jatkoa toipuville, sairaalasta kotiutuville ihmisille.
Näin nuoria ja aikuisia, joiden henkinen kuormitus oli käynyt niin raskaaksi, etteivät he pystyneet itsenäiseen elämään turvallisesti – olivat vaaraksi joko itselleen tai muille. Avasin ovia moniin muistoja täynnä oleviin koteihin, joissa asui syystä tai toisesta arkeensa apua tarvitsevia ihmisiä. Näin uudesta elämän ihmeestä iloitsevia vanhempia. Hoidin vauvoja, jotka olivat syntyneet monia viikkoja etuajassa, ja jotka aloittivat elämänsä lämpimässä keskoskaapissa letkujen, piuhojen, virkatun mustekalan ja heitä hoitavien käsien ympäröimänä.
Kaikkiin näihin kokemuksiin sisältyi valtavasti potilaiden ja omaisten tunteita. Iloa, pelkoa, surua, jännitystä, helpotusta, epävarmuutta, ihmetystä…kaikkea mitä ihmiselämä voikaan pitää sisällään. Vaikka hoitajan on työssään oltava se, joka on tukena ja ”ammatillinen”, ei se tarkoita sitä, etteikö hoitajakin tuntisi. Surun kohdatessa hoitajakin voi itkeä ollen silti ammattilaisen roolissa. Ilon, kuten lapsen syntymän tai potilaan toipumisen äärellä hoitajakin kokee suurta iloa. Sairaalamaailmassa tunteiden kirjoa näkee ja kokee laidasta laitaan – siellä ne korostuvat enemmän. Sairaalassa korostuu myös ihmisen tarve tulla kohdatuksi, kuunnelluksi ja oikein ymmärretyksi. Siihen listaan kun lisää vielä muutaman asian, ovat ihmisen perustarpeet paketissa.
Miksi sitten luovuin työstä jota rakastin?
En miksikään. Halu tehdä sairaanhoitajan työtä kulkee edelleen mukanani, ja jos se minusta riippuu, tulen vielä tekemään sitäkin työtä Lilla Ilonan ohella. Olet ehkä joskus kuullut sanan sisäilmaongelma, ja sen kuulet nytkin. Aloin oireilla sairaalassa, jossa työskentelin, enkä pystynyt enää olemaan siellä. Uusi sairaala oli silloin suunnitelmissa, mutta se avaisi ovensa vasta muutamien vuosien päästä. Jotain oli siis keksittävä. Samoihin aikoihin ajatus omasta yrityksestä oli hiljalleen vahvistunut unelmalistallani, ja nyt aika tuntui sille oikealta. Kävin yrittäjyyskurssin, mietin tovin jos toisenkin, ja vihdoin Ilonan päivänä 9.10.2018 aloitin työskentelyn omassa yrityksessäni.
Äkkiseltään verkkosivuja vilkaisemalla näyttää, että Lilla Ilona on tavanomainen ekokauppa. Itselleni se ei kuitenkaan ole sitä, ja saamistani palautteista tiedän, että myös moni muu löytää yrityksestäni syvempääkin merkitystä. Toivon, että tulevaisuudessa yhä useampi voisi tehdä saman löydön. Lupaan auttaa siinä, ja se tapahtuu mm. siten, että petraan hieman blogin puolella. En tarkoita kuitenkaan sitä, että sinun tulisi löytää jokin äärimmäinen merkitys yrityksestäni, ja että siinä olisi jotain salaperäistä. Sen sijaan toivon, että tekstini ja jälleenmyymäni tuotteet voisivat auttaa sinua tuntemaan itseäsi ja ajatuksiasi vähän paremmin. Voin kertoa, että teen itsekin samanlaista matkaa. Sitä, jolla vanhoja päähänpinttymiä hieman ravistellaan, ja katsellaan asioita uusista näkövinkkeleistä, ja sitä, jolla opetellaan ymmärtämään itseään ja ympärillä olevia ihmisiä, sekä heidän tapojaan toimia. Välillä ääneen haluaa päästä sairaanhoitajaminäni, välillä keskustelijaminäni. Jos minulla olisi kivijalkakauppa, haluaisin olla sellainen kauppias, joka tuntee asiakkaansa nimeltä ja jonka kanssa vaihdetaan kuulumisia puolin ja toisin – eli samanlainen kauppias, kuin Tarmo -lähikaupan kauppiaat lapsuudessani olivat. Heidän kaupassaan jokainen tuli varmasti kohdatuksi. ♥
Mekko päälle, rusetti hiuksiin ja menoksi
Kirjoitin joskus instagramiin kuvauksen itsestäni, ja hieman muokaten laitan sen vielä tähän:
Jos katsoo tarkkaan minua ja Lilla Ilonaa, eli maskottiani, voi meissä huomata jotain samaa. Ainakin sen, että mekot ovat ystäviä, ja rusetti hiuksissa melkeinpä tavaramerkki. Kummankin ikä on myös hieman kyseenalainen. Minulta on kysytty, minkä ikäinen Lilla Ilona on, mutta en osaa vastata siihen. Se on sopivan ikäinen pikkuvanhaksi lapsukaiseksi, eikä se siitä muuksi muutu. Itse taas päätin 18 -vuotissyntymäpäivääni edeltävänä iltana, ensimmäisen ikäkriisin iskiessä, että mikäs pakko tässä on vuosia täyttää. Siitä lähtien olen joka vuosi täyttänyt uskollisesti 17 vuotta. Yhtä uskollisesti myös ystäväni ovat onnittelleet minua 17 -vuotispäivän johdosta jo yli kymmenen vuoden ajan.
Nautin luonnonrauhasta kotimme ympärillä, mutta itseni ympärille tarvitsen ihmisiä. Rakastan aitoa läsnäoloa ja pitkiä porinatuokioita. Haaveilen ja unelmoin paljon, mutta toisinaan olen vähän liiankin ”hyvä” myös murehtimaan asioita ja keksimään mörköjä matkalle. Läheiset ja ystävät ovat aarteeni, ja syliä täyttävät läheisten ja naapureiden lapsukaiset. Rakastan kaikkea vanhanaikaista, ja haaveilen niittykukkien ja lehtipuiden ympäröimästä vanhasta hirsitalosta.
Tykkään kirjoittamisesta (saatoit ehkä jo huomata sen, ja niin huomasivat myös äidinkielenopettajani kun ainevihkoni loppuivat aina kesken), ja myös valokuvaaminen ja askartelu ovat minulle tärkeitä harrastuksia. Olen ”omaksi-iloksi” -viulisti ja improvisoiva tusinapianisti. Pidän siitä että asiat ovat järjestyksessä, mutta silti huomaan usein räjäyttäneeni koko talon ihan huomaamattani – johtuen siitä että minulla on yleensä vähintään viisi rautaa tulessa. Tunnen eläväni samalla aikavyöhykkeellä Kanadan itärannikkolaisten kanssa, mutta koko aikuisikäni olen uskotellut itselleni, että onnistun vielä joskus siirtämään sisäistä kelloani lähemmäksi Suomea. Kerron sitten, kun onnistun. ♥
Lilla Ilona, yritykseni pikkuapulainen
Ensimmäiset Instagram -postaukset tehtyäni minulta kysyttiin, onko minulla yrityskumppani, kun kirjoitan ”me” -muodossa. Kyllä, tuo pieni kangastilkuista näperretty tyttö, Lilla Ilona. Lillis on ensimmäinen konkreettinen työni yrityksen perustamisen jälkeen. Tein sen hetken mielijohteesta, ja naureskelin sitä tehdessäni itselleni, että pitäisi kai tässä tehdä jotain virallisempaakin, kuin ommella kangastilkuista pientä punamekkoista tyttöä!
Jälkeenpäin olen kuitenkin saanut kuulla useammasta suusta, että ilman sitä yrityksestäni puuttuisi iso pala. Ja saman olen todennut itsekin. Lilla Ilona on markkinointivastaavani, tsempparini ja ilopillerini, jonka kautta voin katsoa maailmaa lapsen silmin. Lilla Ilonalla on sitä lapsenomaista luottamusta ja uskallusta, uskoa haaveiden toteutumiseen riippumatta niiden koosta, sekä sitä sydämen pohjasta asti nousevaa vilpitöntä iloa, jota toivoisin jokaisen meistä aikuisistakin saavan tuntea joka ikinen päivä. ♥
Kirjoitin pari kuukautta sitten yritysesittelyni uusiksi, ja sitä naputellessa tulin luvanneeksi, että petraan vastaisuudessa blogin puolella. Mulla on tehnyt jo pitkään mieli tänne raapustella, ja aiheita olis vaikka kuinka paljon. Jotenkin sitä ei vaan oo osannut pitkän ajan jälkeen aloittaa – varsinkaan aiheista, jotka ei liity paljoakaan niihin juttuihin, joista aiemmin oon tänne pari kirjoitusta tehnyt.
Nyt kuitenki päätin täräyttää. Aloitusta helpottaakseni laitan tähän blogipostaukseen osan siitä uudistamastani yritysesittelystä. Siinä tulee esiin sellaisia asioita, joita blogissakin haluan käsitellä – toki suunnitelmissa on paljon muutakin. 🙂
Olkaapa hyvät:
Rakkaudesta ihmisiin ja luontoon. Se lausahdus kuvastaa Lilla Ilona -yrityksen toimintaa ja olemassa olon syytä varsin hyvin. Kun on saanut kasvaa maaseudulla ja nauttia lapsesta saakka luonnon kauneudesta, sen antimista, eläimistä ja vuodenaikojen vaihteluista, ei luontoa voi olla rakastamatta. Samoin – jos on saanut elämässään kokea rakkautta, iloa, lempeyttä ja hyvyyttä ihmisten taholta, ei ihmisiä voi olla rakastamatta.
Valitettavasti meitä ympäröivä luonto ei kuitenkaan voi kovin hyvin, ja niin kuin me kaikki varmasti tiedetään, myöskään me ihmiset ei aina voida hyvin. Molemmille asioille on kuitenkin tehtävissä jotain.
Jokaisen ihmisen valinnoilla on vaikutuksensa siihen, miten luonto voi. Lilla Ilonan toimintaperiaate ei ole lytätä ja syyllistää ketään, vaan tuoda esiin luonnon kauneutta ja sen vaikutuksia ihmisen hyvinvointiin. Tämän lisäksi Lilla Ilona haluaa tuotteiden muodossa tarjota arkeen ja juhlaan vaihtoehtoja, joissa luonto ja sen hyvinvointi on huomioitu.
Entä voidaanko me vaikuttaa myös siihen, miten me itse voidaan, tai miten meidän ympärillä olevat ihmiset voi? En luule, että meillä olisi mahdollisuus sormia napsauttamalla päättää mielen hyvinvoinnista. Joskus vie pitkäänkin, että saa ajatuksensa järjestykseen. Jollekin auttaa pysähtyminen ja luvan kanssa lepääminen. Useimmiten lupa lepäämiseen on vaikeinta saada itseltään – voi olla vaikea myöntää, että nyt en ihan oikeasti jaksa. Toiselle mielekäs tekeminen ilman kiirettä ja ympäriltä tulevaa painetta on se, mikä auttaa mielen (ja sitä myötä kehon) ylikuormittumisen purkamisessa. Joku saa iloa puutarhan hoidosta, toinen musiikista, joku taiteesta ja joku liikunnasta. Joskus myös ammattiapu on tarpeen, ja henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että jos resurssit antaisivat myöten, kenellekään ei olisi pahitteeksi käydä silloin tällöin avaamassa lukkojaan ammattilaisen pakeilla. Itse en ole mielen hyvinvoinnin ammattilainen, enkä edes luonnon hyvinvoinnin ammattilainen. En luule, että voisin Lilla Ilonan myötä saada kaikille aidon hymyn huulille tai saada luonnon kukoistamaan.
Mutta siihen uskon, että pienillä valinnoilla, sanoilla ja teoilla on merkitystä.
Ne vaikuttaa aina jollakin tavalla johonkin. Yksi hymy saattaa pelastaa vastaantulijan pieleen menneen päivän. Rohkeus puhua omista tunteista ja kokemuksista saattaa olla jollekin sitä kaivattua vertaistukea, joka auttaa ymmärtämään, ettei hän olekaan asioidensa kanssa yksin – ja etteivät asiat nyt välttämättä ihan niin nurinkurisesti olleetkaan.
Kauniit ja kannustavat sanat saattavat olla jollekin se sysäys lähteä tallustamaan kohti omia unelmia – uhmaten niitä peikkoja, joita oma mieli on matkan varrelle kaikessa taitavuudessaan kehittänyt. Lämmin katse saattaa olla jollekin yksinäiselle se hetki viikossa, kun hän saa kokea itsensä huomatuksi. Ymmärtäväinen, tunteet hyväksyvä ja toivoa luova suhtautuminen saattaa olla jollekin vaikeuksien kanssa kamppailevalle se asia, joka saa uskomaan, että vaikka nyt tuntuu tältä, niin minä selviän kyllä – kaikki kääntyy hyväksi. Joskus kehotus ja lupa lepäämisestä tulee ulkopuolelta, ja sekin voi olla jollekin juuri se asia, mitä hän sillä hetkellä tarvitsee.
Jo ennen Lilla Ilonan verkkosivujen perustamista tein Instagram -postauksia. Läheiseni ja ystäväni, joiden kanssa olen niihin aikoihin paljon puhunut, osaavat nähdä postaukset ehkä hiukan eri tavoin kuin moni muu. Postaus saattoi olla iloinen tai sitten toivoa tuova, joskus neutraali. Tein niitä Lilla Ilonan seuraajille, mutta myös itseäni varten. Joskus kaipasin rohkaisua, ja kirjoitin instagramiin niitä asioita, joita itse halusin sillä hetkellä kuulla. Toisinaan olo saattoi olla epätoivoinen tai pelokas, ja silloin yritin postauksen myötä valaa toivoa myös itseeni – toivoen samalla, että postaus voisi auttaa jotakuta muutakin.
Ja jo silloin sain viestejä, joissa joku tuntematon ihminen kiitti juuri oikeaan saumaan osuneesta rohkaisusta, Lilla Ilonan (maskottini) sanavalmiuden tuomista hyvistä nauruista tai kehotuksesta mennä metsään rauhoittamaan mieltä ja kehoa. Se kannusti minua jatkamaan Lilla Ilonan tarinaa. Jos saan Lilla Ilonan myötä olla yhdellekin ihmiselle joko suoraan tai toisen ihmisen kautta hymyntuoja, vertaistuki, kannustaja, tai se, joka huomaa, niin olen tältä osin tavoitteeni saavuttanut. Niinpä luotan, että tällekin pikkuiselle Lilla Ilona nimiselle pisaralle on paikkansa elämän suuressa valtameressä.
Varsinaisen yritysesittelyn yhteydessä kerron myös lisää itsestäni sekä siitä, miten ja miksi minusta tuli yrittäjä. Voit lukea siitä seuraavassa blogipostauksessa. .
“Missä teillä on biojätteet, ette kai te oikeasti niitä sekajätteeseen laita?”
“Siis laitoitko sen oikeasti sekajätteeseen? Eikö teillä oo muovinkeräystä erikseen?!”
Toivon, ettei kukaan ole joutunut kuulemaan omassa kodissaan vastaavanlaisia lauseita. Tiedostan kuitenkin, että moni todennäköisesti on. Kierrättäminen, niin kuin muutkin ekologiset toimintatavat, ovat parhaimmillaan arkea helpottavia, iloa tuottavia ja yhteiskunnallisestikin merkittäviä asioita.
Valitettavasti ne voivat olla myös asioita, jotka saavat ihmiset syyllistämään toisiaan. Niin sen ei pitäisi mennä. Syyllistäminen ja pakottaminen johtaa harvoin mihinkään hyvään, päin vastoin. Kannustaminen sen sijaan voi johtaa. Kun pysyy samalla viivalla toisen kanssa, ja ystävällisesti kannustaa kokeilemaan hyväksi koettua toimintatapaa, kuulijan vastaanottimet pysyvät yleensä ON -asennossa ja hän saattaa innostua asiasta.
Jos sen sijaan täräyttää ilmoille syyllistävää tekstiä toista kunnioittamatta, aiheutuu tilanteesta vähintäänkin kiusallinen. Kuulija joko nolostuu, ryhtyy puolustuskannalle, tai laittaa korvansa OFF -asentoon. Varmaa on se, että ainakaan hän ei ensimmäisenä ajattele, että vau, kokeilenpas minäkin tuota tapaa!
Kierrättäminen
Kierrättäminen on valinta. Jos kierrätät osittain tai kaiken mahdollisen, sinulla on siihen jokin syy. Ehkä olet sisäistänyt tiedon, että jokaisen yksittäisen ihmisenkin teoilla on merkitystä. Mitä useampi ihminen lajittelee jätteensä oikein, sitä enemmän saadaan materiaalia talteen, ja tarve käyttää täysin uutta materiaalia vähenee.
Tämän tiedät vähentävän ympäristökuormitusta ja valmistuksesta syntyviä haitallisia päästöjä, sekä säästävän energiaa ja luonnonvaroja. Ehkä olet havainnut, että varsinaista (seka)jäteastiaa tarvitsee tyhjentää paljon harvemmin, kun kierrättää kaiken minkä voi. Ehkä tykkäät kierrellä kirpputoreja, ja myydä tai lahjoittaa sinulle tarpeettomaksi käyneitä tavaroita ja vaatteita eteenpäin niitä tarvitseville. Myös se on kierrättämistä. Tai ehkä vain tykkäät kierrättämisestä, joko pelkästä ilosta tai sitten useasta eri syystä.
Kierrättämättömyys
Myös kierrättämättömyys on valinta, ja valintaan on aina jokin syy. Tässä välissä pyydän sinua pohtimaan hetken, mikä on sinun valintasi syy. Miksi kierrättäminen tuntuu vastenmieliseltä, vaikealta tai turhauttavalta. Olisi hyvä, jos itse tiedostaisit sen. Olen keskustellut asiasta useiden ihmisten kanssa avoimesti. Moni kokee kierrättämisen olevan hankalaa, koska roskakaappi on niin pieni, ettei jäteastioita mahdu sinne riittävästi. Useat kokevat kierrättämisen vaikeaksi sen vuoksi, että lähimailla ei ole jäteastioita, joihin lajitellut jätteet voisi kätevästi ohikulkiessaan pudottaa. Tai sitten ne ovat täynnä. Roskien kuljettaminen tuntuu vievän pohjan ekologiselta pyrkimykseltä kierrätyksen suhteen, kun auto kuitenkin saastuttaa. Jätteiden kuljettaminen pyörällä tuntuu haastavalta. Usein pakkauksista ei tiedä, minne ne kuuluvat, ja se turhauttaa. Jollakin on niin pieni talous, että kierrättäminen tuntuu yhdentekevältä. Toisella on niin suuri talous, ettei kierrättämistä kertakaikkiaan ehdi edes ajatella. Moni on kokeillut kierrättämistä, mutta turhautunut sitten, kun muut perheenjäsenet/kämppikset/vieraat laittavat roskat kuitenkin vääriin paikkohin.
Niin tai näin, nämä kaikki ovat kokemuksia. Ihmisen kokemus on hänelle itselleen tosi, kokemusta ei voi tuomita. Sen sijaan voimme kannustaa. Pohdimme Lilla Ilonan kanssa ratkaisuja noihin yleisimpiin ongelmiin, ja ajattelimme jakaa teille muutamia vinkkejä.
Etsi juuri sinun kotiisi sopivat ratkaisut
Kierrätysastioiden ei ole pakko sijaita roskakaapissa. Jos roskakaappi on pieni, ja sinne ei kertakaikkiaan mahdu jäteastioita enempää kuin korkeintaan kaksi, voit kokeilla seuraavaa: käytä toista roska-astiaa muovinkeräysastiana, ja jaa toinen jäteastia mahdollisuuksien mukaan kahtia sekajätettä ja biojätettä varten.
Muut kierrätysastiat voivat aivan hyvin sijaita esim. vessassa, kenkäkomerossa, vaatehuoneessa, eteisessä tms. Kierrätysastiana voi toimia pahvi- tai muovilaatikko, korit, kassit, tai mikä vain. Kokeilemalla löydät parhaiten toimivat ratkaisut omaan kotiisi.
Ota jäteastioiden tyhjentäminen luontevaksi osaksi arkeasi
Kun kierrätysastiasi ovat täynnä, sinulla on asuinpaikastasi ja kulkuvälineestäsi riippuen jonkinlainen mahdollisuus jätteiden saattamiseksi niille tarkoitettuihin kierrätyspisteisiin. Osa ihmisistä kokee kierrättämisen tuoman hyödyn kärsivän siinä, kun jätteitä pitää lähteä autolla kuskaamaan ympäriinsä. Kukaan ei kuitenkaan vaadi sinua tyhjentämään astioita heti, kun ne ovat täynnä, vaan voit tehdä sen esimerkiksi kauppareissusi yhteydessä. Useimpien kauppojen läheltä löytyy nykyään kierrätyspiste.
Tiheään asutuilla alueilla asuvat ihmiset ovat toivoneet usein, että asutuskeskittymän välittömässä läheisyydessä olisi kierrätyspiste. “Jos sellainen olisi tässä lähistöllä, kierrättäisin mielelläni!”, moni on sanonut. Siinä kohtaa en tiedä, tulisiko kunnan tulla vastaan asukkaita järjestämällä kierrätyspisteitä asutusalueille, vai tulisiko asukkaiden olla valmiita kuljettamaan jätteet hieman kauemmas. Jätteiden kuljettaminen pyörällä voi olla hieman haastavaa, sen ymmärrän. Mutta sekin onnistuu.
Se kuitenkin on varmaa, että kierrättäminen tehostuisi, jos se tehtäisiin kuntalaisille niin helpoksi kuin vain mahdollista – vaikka sitten tuomalla kierrätyspisteitä entistä lähemmäs ihmisiä. Jos asut paikassa, jossa toimii taloyhtiö hallituksineen, ota kierrätyspiste puheeksi. Tiedän tapauksia, joissa asukkaiden toiveesta on hankittu esim. muovinkeräysastia kerrostalon pihaan. Mikään ei ole mahdotonta, asiat täytyy vain ottaa esille.
Apua kierrätyspulmiin
Useimmista materiaaleista tietää heti, minne ne kuuluvat. Hankaluutta voivat kuitenkin tuoda esim. jätteet, jotka sisältävät useampaa materiaalia, erilaiset ainepakkaukset varoitusmerkkeineen, sähkölaitteet jne. Apua kierrätyspulmiin löytää nopeasti esimerkiksi Helsingin Seudun Ympäristöpalveluiden, HSY:n, puhelimeen ladattavasta sovelluksesta, tai suoraan heidän verkkosivuiltaan https://www.hsy.fi/fi/asukkaalle/lajittelujakierratys/jateopas/Sivut/default.aspx.
Samantapaisia jätteiden lajitteluopas -sovelluksia voi olla tarjolla muitakin, mutta tuossa nyt yksi hyväksi havaittu. Kotitalouksiin jaetaan vuosittain myös jäteopas, josta voi tarkistaa yleisimpien jätteiden lajitteluohjeet.
Jokaisen ihmisen teoilla on merkitystä
Monet pienen talouden omaavat ihmiset kokevat oman panostuksensa turhaksi, kuin pisaraksi valtameressä. Mutta kuten aiemmin sanoin, yksittäisenkin ihmisen teoilla on suuri merkitys. Siinä missä jokainen ihminen on yhtä arvokas yksilö, on myös jokaisen ihmisen panostus tässä asiassa yhtä arvokas, kierrätetyn jätteen määrästä riippumatta.
Pienistä puroista kasvaa suuria jokia, jotka lopulta laskevat valtamereen.
Suuren talouden omaavilla jätettä tulee nopeasti ja paljon, ja usein vanhemmat kokevat, ettei lajittelulle ole aikaa. Tai tilaa. Tähän samaan ongelmaksi koettuun asiaan voisin yhdistää myös sen, että osa perheestä/asukkaista yrittää kierrättää, ja muut lyövät työn tyhjäksi laittamalla roskat vääriin paikkoihin.
Jos kierrättäminen tuntuu hankalalta, suosittelen pohtimaan siihen syytä. Onko syynä roskakaapin ahtaus, vaivannäkö rasioiden ja purkkien huuhtelemisesta tarvittaessa, kierrätyksestä piittaamattomat perheenjäsenet tai muut kanssaeläjät, vai kaukana sijaitsevat kierrätyspisteet? Ihminen haluaa usein mennä arkisissa asioissa helpoimman kautta. Entäpä jos siis kokeilisit seuraavaa: tee kierrättäminen itsellesi/muille mahdollisimman helpoksi.
Kierrätys voi olla helppoa ja hauskaa
Kokeile tehdä jokaiselle jätteelle oma selkeä paikkansa. Tarvittaessa voit kirjoittaa ja/tai piirtää jäteastioihin laput, joista ilmenee, mitä minnekin kuuluu. Jos sinulla on lapsia tai kierrättämisen onnistumista vaikeuttavia läheisiä, saat huomata heidän oppivan kierrättämisen taidon nopeasti, kunhan heidät ensin ohjeistetaan alkuun. Voit myös ystävällisesti pyytää heitä kunnioittamaan kierrätyskokeiluasi.
Kun kierrättäminen on ohjeistettu hyvin ja tehty mahdollisimman helpoksi, ei se enää vaadi juurikaan sen isompaa panostusta, kuin aiempikaan käytäntö. Omakotitaloalueella myös mahdolliset jätemaksut pienenevät, kun sekajäteastian tyhjennysväliä voi kierrätyksen myötä harventaa merkittävästi. Valitse kierrätysastioiksi käytännölliset astiat, jotka/joiden sisällön voi helposti nostaa auton perään ja tyhjentää kauppareissun ohella.
Tee kierrättämisestä hauskaa. Kierrättäminen voi olla myös lapsille mukavaa puuhaa, jossa he saavat kokea onnistumisen tunnetta. Eräänä iltana puhuin videopuhelua 5 -vuotiaan sukulaistytön kanssa ja siivoilin samalla keittiötä. Pikkutyttö keksi, että näyttäisin aina hänelle lajiteltavaa roskaa, ja hän kertoisi minne se kuuluu. Yllätyin positiivisesti, kuinka suurella innolla lapsi minua ohjeisti, ja kuinka iloinen hän oli tietäessään, minne jäteastiaan mikäkin roska kuuluu. Myös minulta saadut kehut tekivät hänet hyvin iloiseksi – lapsi koki onnistuneensa. Tällä tavoin suosittelisin toimimaan jo alle kouluikäisen lapsen kanssa kotona ja päiväkodeissa, sillä yhdessä asioita tutkien lapsi oppisi jo varhain kierrättämään. Kierrätyksen ei tarvitse olla vain aikuisten vastuulla.
Kierrätys onnistuu myös reissussa
Suomalaiset ovat tunnetusti mökkikansaa. Myös mökkeillessä kierrätys onnistuu helposti, kun varaat mukaasi riittävästi pusseja tai muita kierrätysastioita. Olimme eräänä viikonloppuna mökkeilemässä 28 ihmisen voimin. Vuokramökin keittiössä oli kaksi roska-astiaa, joista kumpaakin oli jo ehditty alkaa käyttää sekajäteastiana. Tein muutaman siirron, ja muutin toisen jäteastioista muovien keruupaikaksi, toisen puolitin pusseilla seka- ja biojätteelle. Metalliakin kertyi, ja ne keräsimme erikseen. Kartonkeja varten ripustin seinälle jätesäkin. Laitoin pöydälle alkuun ohjelapun, jota ei kuitenkaan myöhemmin edes tarvittu ihmisten hahmottaessa, mikä kuuluu mihinkin.
Mökiltä lähtiessämme kuulin, ettei läheisessä kierrätyspisteessä ollutkaan muoville kierrätysastiaa. Oletan, että aiempi pussi oli päätynyt sekajätteseen, mutta viimeisimmän pussin nappasin matkaamme ja toimitin keräyspisteeseen muualle. Tässä kohtaa en jäänyt harmittelemaan sitä, että olisimme lajitelleet muovit erikseen turhaan. Pääasia on kokemus siitä, että kierrätys onnistui jokaiselta, kun se tehtiin helpoksi. Toivon, että viikonlopun aikana edes yhden ihmisen (joka ei aiemmin ole kierrätystä omakseen kokenut) mieleen olisi jäänyt, kuinka helppoa kierrättäminen voi olla, ja kuinka paljon vähemmän sekajätettä silloin syntyy.
Otatko vastaan tehtävän?
Tähän loppuun heitän sinulle tehtävän mietittäväksesi ja toivottavasti myös kokeiltavaksesi. Pyysin sinua aiemmin miettimään syytä siihen, miksi kierrättäminen on ehkä tuntunut sinusta vastenmieliseltä, vaikealta ja turhauttavalta. Sinä ehkä tiedät siihen vastauksen.
Jos et tiedä, pohdi sitä. Jotakuta asia ei yksinkertaisesti kiinnosta, ja siihen en välttämättä voi juurikaan vaikuttaa. Silloinkin tosin toivoisin, että asiaa edes pohtisi hetken. Ehkä vastaus löytyy myöhemmin. Tekojen täytyy joka tapauksessa lähteä omasta valinnasta, omasta tahdosta. Fakta on, että totutuista tavoista poikkeamista on ensin aina kokeiltava – vasta sitten voi tietää, mitä mieltä oikeasti on.
Jos kierrätystäsi hidastavaan tekijään löytyy ratkaisu, jota sinulla olisi mahdollisuus kokeilla, kokeile! Et menetä siinä mitään.
INSPIROI ITSEÄSI JA MUITA
Parasta kannustusta ja inspiraatiota on näyttää esimerkkiä siitä, kuinka hyvin homma voi toimia, tai pohtia ratkaisuja yhdessä. Pyydänkin sinua, joka nyt kokeilet kierrättämistä tai olet kierrättänyt jo pitkään: Jaa Insragramissa kuva tai stoori, jossa esittelet omia kokemuksiasi tai vinkkejäsi kierrätykseen liittyen. Voit esitellä omat käteväksi kokemasi kierrätysastiat, kertoa, kuinka tarvittaessa huuhtelet elintarvikepakkaukset vettä säästäen, tai miten estät biojätteiden hajuhaitat. Voit kysyä myös vinkkejä muilta, jos sinulla on kierrätyksen suhteen jokin ongelma.
Kommentoi vinkkisi Instapostaukseeni, tai tee oma postaus/story ja tägäten mukaan @lillailona_tmi , niin jaan sen omissa stooreissani inspiraatioksi/ratkaistavaksi muille. Valitsen joukosta kätevimmän vinkin, jonka lähettäjä saa Lilla Ilonalta pienen yllätyspaketin. Toivon postausta juuri sinulta, joka asut yksin, sinulta, joka elät kahden tai muutaman hengen taloudessa, sinulta suuremman perheen äiti tai isä, sinulta, joka kierrätät jätteitä omassa yrityksessäsi ja sinulta, jota en tässä listauksessa maininnut. Kysy ratkaisuja muilta rohkeasti, tai jaa omat vinkkisi. Ne voivat olla jollekin se ratkaiseva tekijä! Laitetaan tämäkin hyvä asia siis kiertämään! Kierrättämisen iloa juuri Sinulle!
Kuvittelepa tilanne, että olet vaatekaupassa. Olet juuri löytänyt kaiken tarvitsemasi (sekä ehkä myös jotain, mitä et varsinaisesti tullut hakemaan), ja tyytyväisenä suuntaat askeleesi kassaa kohti. Pudotat vaatteet jo puutumispisteeseen päätyneeltä käsivarreltasi pöydälle myyjän eteen. Myyjä tervehtii sinua ystävällisesti, ja alkaa sitten taitella vaatteita ja poistaa hälyttimiä. Kerrot myyjälle, kuinka olet jo pitkään etsinyt juuri sellaista paitaa, jonka nyt löysit. “Huomasinkin ilmeestäsi, että tykkäät tästä paljon, ja tämä kyllä on väreiltäänkin täydellinen sinulle. Hyvä valinta!” myyjä sanoo.
“Kiitos,” vastaat, ja katsot myyjän käsissään pitelemää paitaa ihastellen. Kun myyjä on piipannut viivakoodit kaikista muista tuotteista, paitsi alekorista löytämästäsi siniharmaasta kaulahuivista, hän pysähtyy hetkeksi. Sitten hän kysyy sinulta: “Oletko varma, että tarvitset tätä huivia oikeasti?”
Eihän myyjän kuulu noin sanoa
Hämmennyt. Eihän myyjän kuulu noin sanoa. Myyjän kuuluu kysyä, tarvitsetko vielä muuta. “Siis…anteeksi mitä?” kysyt epävarmana siitä, kuulitko oikein.
“Anteeksi jos sanoin sen jotenkin töksähtävästi,” myyjä pahoittelee. “Tämä huivi on kyllä kaunis ja laadukas, mutta tuo kaulassasi oleva huivi sopii sinulle niin hyvin ja näyttää tuliterältä, niin ajattelin vain varmistaa, että pidäthän tästä oikeasti. Haluatko vielä sovittaa tätä?”
No, hieman ihmetellen päätät sovittaa huivia. Olit napannut sen alekorista, koska se oli mielestäsi kaunis ja koska saisit sen halvalla. Peilin edessä laitat oman kaulahuivisi tilalle tämän siniharmaan huivin. Päätöksesi on sillä sekunnilla selvä. Huomaat, ettei huivin väri näytäkään hyvältä takkisi kanssa, ja lisäksi se saa sinut näyttämään jotenkin kalpealta. Vaihdat takaisin omaan huiviisi, joka näyttää peilistä katsoen nyt entistä sopivammalta. Viet alehuivin takaisin sinne, mistä se käteesi tarttui, ja palaat kassapöydän luo.
“Kiitos,” sanot myyjälle tyytyväisenä. “Täytyy myöntää, että jos se olis mukaan lähtenyt, niin kaapin perälle se olis jäänyt.”
“Hyvä, ettei tullut pettymystä kotona,” myyjä vastaa hyvillään. “Jos tietäisin sinun olevan ostokseesi kotona pettynyt, tuntisin epäonnistuneeni myyjänä.”
Olet jo maksanut ostokset, olette kiittäneet toisianne ja toivotelleet heipat ja hyvät päivänjatkot. Juuri kun olet astumassa ulos ovesta, muistat, että kirpakka pakkanen on puraissut huuliasi ja tarvitsisit huulirasvan. Sehän se piti vielä ostaa. Palaat takaisin kassapöydän luo, ja vasta siinä vaiheessa hoksaat, ettei kassapöydän luona ole lainkaan tarrarullaharjoja, huulirasvoja, eikä edes sukkapaketteja. Olit huomannut kierrellessäsi kyllä eräässä hyllyssä kestoversioita tarrarullaharjasta, ja myös sukkia kaupasta löytyi.
Mutta entäs ne huulirasvat. Kysyt niitä myyjältä, ja hän kertoo sinulle, että hänen vaatekauppansa valikoimasta ei huulirasvoja löydy, mutta viereisen liikkeen kauppias myy Suomessa käsintehtyjä luonnonmukaisia huulirasvoja. Kiität ja poistut kaupasta viereiseen liikkeeseen huulirasvaostoksille.
Takaisin todellisuuteen
Miltä tämä tilanne olisi sinusta tuntunut? Itse olisin yllättynyt, jos olisin moisen tilanteen kohdannut, koska myyntikulttuuri on yleensä täysin toisenlainen. Olisin kuitenkin kiitollinen, jos joku olisi oikeasti joskus minulta kysynyt, että tarvitsenko ostostani varmasti – sen verran paljon olen saanut hutiostoja kaapeistani kaivella ja laittaa kiertoon.
Kummalliset asiakkaat
Tulipa tässä mieleeni, että kuinkahan monta hutiostoa minä olen ihmisille aiheuttanut vaatekaupoissa työskennellessäni. Palvelin kyllä asiakkaita parhaan näkemykseni mukaan, ja halusin että tuotteet sopivat heille oikeasti, mutta lisämyynnin puitteissa matkaan lähti varmasti usein myös jotain ei-niin-tarpeellista. Kaupoissa oli usein myös pakettitarjouksia – tiedäthän, niitä ota 3 maksa 2. Todella houkutteleva tarjous, vai mitä? Noh, joskus kassalle asteli asiakkaita kahden tuotteen kanssa. Huomautin, että nämä kuuluvat pakettitarjoukseen, eli saat valita vielä yhden tuotteen tähän ja edullisimman saat sitten kaupan päälle. Osa ampaisi heti etsimään kolmatta tuotetta. Osa nappasi jotain summamutikassa lähimmästä rekistä. Ja sitten olivat he mielestäni kummalliset asiakkaat, jotka sanoivat: “Kiitos, mutta en tarvitse muuta.”
Pahoittelen näin jälkeenpäin silloisia ajatuksiani, mutta mietin, että onhan se nyt vähän hölmöä olla ottamatta tuotetta, kun ilmaiseksi sen saa. Selitin varmuuden vuoksi näille muutamille asiakkaille uudelleen, että siis saat ilmaiseksi sen yhden tuotteen, mutta tiukasti he pysyivät kannassaan. Ei kiitos, en tarvitse, he sanoivat. Onnitteluni heille, ja myös niille asiakkaille, jotka kieltäytyivät kassalla tarjoamistani ilmaisnäytteistä millon mitäkin saippuaa. Silloin en teitä ymmärtänyt, mutta nyt ymmärrän vallan hyvin. Miksi ottaa edes ilmaiseksi vastaan tuotteita, joista ei oikeasti pidä tai joita ei tarvitse?
Kaapin perälle tungettu tuote ei palvele ketään
Joku saattaa ajatella, että on tässäkin kauppias. Kirjoittaa nyt aiheesta “oletkos varma milloin kukkaron nyörejäsi löysytät”. Enkö minä ns. ammu itseäni nilkkaan kirjoittaessani näin? On totta, että olen kauppias, joka toivoo saavansa elantonsa tällä erää myymällä itse valmistamiaan pellavatuotteita, muiden suomalaisten yrittäjien ekotuotteita sekä lisäksi myös ekotukkujen tuotteita.
Mutta arvatkaa mitä? Yhtä totta on myös se, että arvostan myymiäni tuotteita niin paljon, että haluan niiden tulevan oikeasti käyttöön. Suurin osa myymistäni tuotteista on Suomessa käsintehtyjä, ja olen todella tarkka tuotteiden laadun, turvallisuuden ja ekologisuuden suhteen. Olen valinnut tuotteita, joissa ekologisuus on huomioitu itse tuotteen lisäksi myös valmistusprosessissa ja pakkausmateriaaleissa.Olen tutkinut asioita paljon ja palauttanut joitakin tuotteita, jotka eivät valitettavasti syystä tai toisesta ole vaatimiani kriteereitä täyttäneetkään. Kaiken työn jälkeen en todellakaan halua tuotteiden joutuvan kenenkään kaapin perälle.
Tuotteiden lisäksi arvostan jokaista asiakastani niin paljon, että en haluaisi kenenkään kokevan pettymystä ostoksensa suhteen. Verkkokaupassa en voi jokaiselta asiakkaalta kysyä, pitääkö hän ostoksestaan varmasti, mutta haluan minimoida mahdollisuuden pettymykselle valitsemalla verkkokauppani tuotteet huolellisesti. Haluan, että minulta ostetaan tuotteita, jotka ovat ilona ja hyötynä käyttäjälleen mahdollisimman pitkään.
Black Friday vs. White Monday
Et varmaan ole voinut välttyä kuulemasta, että tällä viikolla on “Black Week”, eli raameistaan paisunut “Black Friday”. Tarjouksia on joka puolella, ja voit löytää tavallista halvemmalla jotain hyvää, jota tarvitset. Toivon sinun kuitenkin muistavan tämän blogikirjoituksen alkuun kirjoittamani esimerkin. Tällä viikolla voit löytää tavallista halvemmalla myös paljon sellaista, mitä et tarvitse, ja mistä et tarkemmin ajatellen edes pidä.
Onneksi tälle kulutusjuhlalle on vastapainona ruotsista levinnyt “White Monday”, jolloin kierrättäminen, itse tekeminen, vastuulliset hankinnat yms. saavat hetkeksi huomion. Onnistunut ostos on sellainen, jota et kadu. Et kadu sitä edes silloin, kun et itse enää tarvitse sitä ja laitat sen kiertoon – se palveli sinua hyvin ja on tuotteesta riippuen sellainen, että voi palvella vielä seuraavaakin käyttäjää.
Maskottini Lilla Ilona kiteyttää asian näin:
“Me halutaan, että Sinä hymyilet vielä silloinkin, kun avaat pakettisi ja käytät tilaamiasi tuotteita. Ei ole kiva, jos paketin avattuasi mietit, että voi ei, mitä taas tuli ostettua, minkähän kaapin perälle nämä vielä mahtuis…”
Tuon kysymyksen olen kuluneen vuoden aikana kuullut niin monta kertaa, että se on päässyt lähes samalle tasolle “mitä sulle kuuluu” -kysymyksen kanssa. Eikä se ole kummakaan – yrityshän on tällä hetkellä osa minua. Toki olen siis hyvin kiitollinen ihmisten kiinnostuksesta. Samaan syssyyn täytyy kuitenkin myöntää, että tämä hyvää tarkoittava kysymys on aiheuttanut aina myös pienen sisäisen nolostumisen.
Pian. Ei vielä hetkeen. Piakkoin. Toivotaan, että pian. Kesän aikana. Syksyllä. Kohta. Kerron kyllä sitten. Siinä yleisimpiä vastauksiani tähän otsikossa näkyvään kysymykseen. Henkilökohtaisesti toki tiedän, mikä kaikki tätä prosessia on viivästyttänyt, eikä minun tarvitsisi tuntea minkään sortin häpeää asian suhteen. Kiitän kaikkia teitä siitä, että olette jaksaneet kärsivällisesti odottaa sen enempiä selityksiä kaipaamatta. Sanotaanko vain näin yleispätevästi, että elämä ei mene aina suunnitelmien mukaan ja kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Mutta tiedättekö, että kaiken mahdollisen jälkeen tuntuu ihan äärettömän huvittavalta ja jännittävältä kirjoittaa sormet sauhuten (kyllä, nekin voivat sauhuta, jos kirjoittaa oikein lujaa) tätä ensimmäistä blogipostausta tietäen, että kohta voin sanoa: NYT!
Ennen kuin sanon teille NYT, haluan kuitenkin kirjoittaa tänne kiitokset niille ihmisille, joita ilman verkkokauppa ei olisi todellakaan auki tänä iltana. WordPressin ja Woocommercen yhdistelmää mainostetaan yksinkertaisena ja helppona tapana rakentaa verkkokauppa. En tiedä onko tekninen osaamiseni suoraan kivikaudelta (paljon mahdollista), mutta sen minä sanon, että ilman miestäni olisin ollut ihan hukassa. Kun minulla on ollut ongelma, hän on googlettanut, säätänyt ja kokeillut erilaisia vaihtoehtoja puhuen samalla hepreaa (ammattislangia) ja kirjoittaen hieroglyfejä (koodeja). Hän on jaksanut tukea ja kannustaa minua. Ja ennen kaikkea hän on uskonut minuun sillonkin, kun itse en ole jaksanut. Suurin kiitos kuuluu siis rakkaalle miehelleni, joka tälläkin hetkellä on vielä omalla tietokoneellaan hienosäätämässä verkkokauppaa. <3
Hänen lisäkseen haluan kiittää myös kaikkia muita läheisiäni ja ystäviäni. Heiltä saatu kannustus sekä myös tervetullut ja rakentava kritiikki on ollut todella tärkeää. Toivottavasti tiedätte jokainen tahollanne, että kannustuksellanne on oikeasti ollut valtava merkitys. Yrityksen nimestä kiitän veljeäni – hän teki minulle pari vuotta sitten Spotifyn soittolistan nimellä For Lilla Ilona, ja heti sen nähdessäni tiesin, että siinä se yrityksen nimi nyt on!
Kiitän jokaista yrittäjää, johon olen tässä matkan varrella tutustunut joko livenä tai somessa. Teiltä saatu vertaistuki on ollut mahtavaa, ja on ollut ihana saada teistä mitä ihanimpia “työystäviä”. Kiitän jokaista yrittäjää, jonka tuotteita olen saanut ottaa jälleenmyyntiin. Tällä hetkellä verkkokaupassa on vain osa tuotteista, lisää on tulossa koko ajan.
Kiitän jokaista minua somessa seurannutta. Kommenttejanne ja viestejänne on ollut mieltä lämmittävää lukea. <3 Kiitän kaikkia niitä, jotka ovat mahdollistaneet minulle haluamani tyyliset tuotekuvat: jokaista mallia ja heidän vanhempiaan, heitä, joiden kotona tai pihamaalla olen saanut kuvata, sekä Tyrnävän kirjaston ja kotiseututalon henkilökuntaa. Kiitos myös juuri Sinulle, joka nyt luet tätä.
“Hei, etkö sinä meinaa minua ja Lilla Mikaelia kiittää?” huutelee Lilla Ilona juuri olkapäältäni. Olin kyllä juuri pääsemässä siihen. Kiitos Lilla Ilona (joka tänään vietät syntymäpäivääsi). Ilman sinua yritykseni ei todellakaan näyttäisi ja kuulostaisi tältä. Tiedät sen itsekin. Kiitän myös Lilla Mikaelia, sillä hänkin on auttanut minua aivan valtavasti, erityisesti tietotekninen osaaminen on hänellä hallussa.
“Annapas, kun minäkin kirjoitan vähän,” tuumaa Lilla Ilona ja alkaa hypellä näppäimistöllä.
Kiitos Ulla, että ompelit minut vuosi sitten. Ilman sinua ei olisi minuakaan, ja sekös vasta suuri harmi olisi! Olen kiitollinen, että saan olla osa yritystäsi. Toivon sille paljon onnea ja menestystä.
“No niin, nyt saat jatkaa,” Lilla ilona sanoo, ja menee menojaan.
Mutta oikeastaan tämä olikin nyt tässä. Tähän loppuun voisin vielä vain kertoa, että verkkokauppanihan ei oikeasti ole koskaan valmis. Uusia tuotteita alkaa tipahdella tänne, ja toki tätä myös hiotaan aina kun sille on tarvetta. Kohta tulen sanomaan teille, että verkkokauppa on auki NYT, mutta vastaisuudessa jos minulta kysytään verkkokaupan valmistumisajankohtaa, tulen kertomaan totuuden: se ei ole valmis koskaan. Ja hyvä niin. <3
Hei, Lilla Ilona käyttää evästeitä jotta sivumme toimisi oikein hyvin! Käsittelemme tietojasi GDPR-asetusten mukaan :)AsetuksetHyväksy
Privacy & Cookies Policy
Privacy Overview
This website uses cookies to improve your experience while you navigate through the website. Out of these cookies, the cookies that are categorized as necessary are stored on your browser as they are essential for the working of basic functionalities of the website. We also use third-party cookies that help us analyze and understand how you use this website. These cookies will be stored in your browser only with your consent. You also have the option to opt-out of these cookies. But opting out of some of these cookies may have an effect on your browsing experience.
Necessary cookies are absolutely essential for the website to function properly. This category only includes cookies that ensures basic functionalities and security features of the website. These cookies do not store any personal information.
Any cookies that may not be particularly necessary for the website to function and is used specifically to collect user personal data via analytics, ads, other embedded contents are termed as non-necessary cookies. It is mandatory to procure user consent prior to running these cookies on your website.
Lilla Ilona Facebook
Lilla Ilona Instagram