Julkaistu Jätä kommentti

Mitä jos kauppias kysyisi sinulta: ”Oletko varma ostoksestasi?”

Kuvittelepa tilanne, että olet vaatekaupassa. Olet juuri löytänyt kaiken tarvitsemasi (sekä ehkä myös jotain, mitä et varsinaisesti tullut hakemaan), ja tyytyväisenä suuntaat askeleesi kassaa kohti. Pudotat vaatteet jo puutumispisteeseen päätyneeltä käsivarreltasi pöydälle myyjän eteen. Myyjä tervehtii sinua ystävällisesti, ja alkaa sitten taitella vaatteita ja poistaa hälyttimiä. Kerrot myyjälle, kuinka olet jo pitkään etsinyt juuri sellaista paitaa, jonka nyt löysit. ”Huomasinkin ilmeestäsi, että tykkäät tästä paljon, ja tämä kyllä on väreiltäänkin täydellinen sinulle. Hyvä valinta!” myyjä sanoo.

”Kiitos,” vastaat, ja katsot myyjän käsissään pitelemää paitaa ihastellen. Kun myyjä on piipannut viivakoodit kaikista muista tuotteista, paitsi alekorista löytämästäsi siniharmaasta kaulahuivista, hän pysähtyy hetkeksi. Sitten hän kysyy sinulta: ”Oletko varma, että tarvitset tätä huivia oikeasti?”

Eihän myyjän kuulu noin sanoa

Hämmennyt. Eihän myyjän kuulu noin sanoa. Myyjän kuuluu kysyä, tarvitsetko vielä muuta. ”Siis…anteeksi mitä?” kysyt epävarmana siitä, kuulitko oikein.

”Anteeksi jos sanoin sen jotenkin töksähtävästi,” myyjä pahoittelee. ”Tämä huivi on kyllä kaunis ja laadukas, mutta tuo kaulassasi oleva huivi sopii sinulle niin hyvin ja näyttää tuliterältä, niin ajattelin vain varmistaa, että pidäthän tästä oikeasti. Haluatko vielä sovittaa tätä?”

No, hieman ihmetellen päätät sovittaa huivia. Olit napannut sen alekorista, koska se oli mielestäsi kaunis ja koska saisit sen halvalla. Peilin edessä laitat oman kaulahuivisi tilalle tämän siniharmaan huivin. Päätöksesi on sillä sekunnilla selvä. Huomaat, ettei huivin väri näytäkään hyvältä takkisi kanssa, ja lisäksi se saa sinut näyttämään jotenkin kalpealta. Vaihdat takaisin omaan huiviisi, joka näyttää peilistä katsoen nyt entistä sopivammalta. Viet alehuivin takaisin sinne, mistä se käteesi tarttui, ja palaat kassapöydän luo.

”Kiitos,” sanot myyjälle tyytyväisenä. ”Täytyy myöntää, että jos se olis mukaan lähtenyt, niin kaapin perälle se olis jäänyt.”

”Hyvä, ettei tullut pettymystä kotona,” myyjä vastaa hyvillään. ”Jos tietäisin sinun olevan ostokseesi kotona pettynyt, tuntisin epäonnistuneeni myyjänä.”

Olet jo maksanut ostokset, olette kiittäneet toisianne ja toivotelleet heipat ja hyvät päivänjatkot. Juuri kun olet astumassa ulos ovesta, muistat, että kirpakka pakkanen on puraissut huuliasi ja tarvitsisit huulirasvan. Sehän se piti vielä ostaa. Palaat takaisin kassapöydän luo, ja vasta siinä vaiheessa hoksaat, ettei kassapöydän luona ole lainkaan tarrarullaharjoja, huulirasvoja, eikä edes sukkapaketteja. Olit huomannut kierrellessäsi kyllä eräässä hyllyssä kestoversioita tarrarullaharjasta, ja myös sukkia kaupasta löytyi.

Mutta entäs ne huulirasvat. Kysyt niitä myyjältä, ja hän kertoo sinulle, että hänen vaatekauppansa valikoimasta ei huulirasvoja löydy, mutta viereisen liikkeen kauppias myy Suomessa käsintehtyjä luonnonmukaisia huulirasvoja. Kiität ja poistut kaupasta viereiseen liikkeeseen huulirasvaostoksille.

Takaisin todellisuuteen

Miltä tämä tilanne olisi sinusta tuntunut? Itse olisin yllättynyt, jos olisin moisen tilanteen kohdannut, koska myyntikulttuuri on yleensä täysin toisenlainen. Olisin kuitenkin kiitollinen, jos joku olisi oikeasti joskus minulta kysynyt, että tarvitsenko ostostani varmasti – sen verran paljon olen saanut hutiostoja kaapeistani kaivella ja laittaa kiertoon.

Kummajaisasiakkaat

Tulipa tässä mieleeni, että kuinkahan monta hutiostoa minä olen ihmisille aiheuttanut vaatekaupoissa työskennellessäni. Palvelin kyllä asiakkaita parhaan näkemykseni mukaan, ja halusin että tuotteet sopivat heille oikeasti, mutta lisämyynnin puitteissa matkaan lähti varmasti usein myös jotain ei-niin-tarpeellista. Kaupoissa oli usein myös pakettitarjouksia – tiedäthän, niitä ota 3 maksa 2. Todella houkutteleva tarjous, vai mitä? Noh, joskus kassalle asteli asiakkaita kahden tuotteen kanssa. Huomautin, että nämä kuuluvat pakettitarjoukseen, eli saat valita vielä yhden tuotteen tähän ja edullisimman saat sitten kaupan päälle. Osa ampaisi heti etsimään kolmatta tuotetta. Osa nappasi jotain summamutikassa lähimmästä rekistä. Ja sitten olivat he mielestäni kummajaiset, jotka sanoivat: ”Kiitos, mutta en tarvitse muuta.”

Pahoittelen näin jälkeenpäin silloisia ajatuksiani, mutta mietin, että onhan se nyt hölmöä olla ottamatta tuotetta, kun ilmaiseksi sen saa! Selitin varmuuden vuoksi näille muutamille ”kummajaisasiakkaille” uudelleen, että siis saat ilmaiseksi sen yhden tuotteen. Mutta tiukasti he pysyivät kannassaan. Ei kiitos, en tarvitse, he sanoivat. Onnitteluni heille! Onnitteluni myös niille asiakkaille, jotka kieltäytyivät kassalla tarjoamistani ilmaisnäytteistä millon mitäkin saippuaa. Silloin en teitä ymmärtänyt, mutta nyt ymmärrän vallan hyvin. Miksi ottaa edes ilmaiseksi vastaan tuotteita, joista ei oikeasti pidä tai joita ei tarvitse?

Kaapin perälle tungettu tuote ei palvele ketään

Joku saattaa ajatella, että on tässäkin kauppias. Kirjoittaa nyt aiheesta ”oletkos varma milloin kukkaron nyörejäsi löysytät”. Enkö minä ns. ammu itseäni nilkkaan kirjoittaessani näin? On totta, että olen kauppias, joka toivoo saavansa elantonsa tällä erää myymällä itse valmistamiaan pellavatuotteita, muiden suomalaisten yrittäjien ekotuotteita sekä lisäksi myös ekotukkujen tuotteita.

Mutta arvatkaa mitä? Yhtä totta on myös se, että arvostan myymiäni tuotteita niin paljon, että haluan niiden tulevan oikeasti käyttöön. Suurin osa myymistäni tuotteista on Suomessa käsintehtyjä, ja olen todella tarkka tuotteiden laadun, turvallisuuden ja ekologisuuden suhteen. Olen valinnut tuotteita, joissa ekologisuus on huomioitu itse tuotteen lisäksi myös valmistusprosessissa ja pakkausmateriaaleissa. Olen tutkinut asioita paljon ja palauttanut joitakin tuotteita, jotka eivät valitettavasti syystä tai toisesta ole vaatimiani kriteereitä täyttäneetkään. Kaiken työn jälkeen en todellakaan halua tuotteiden joutuvan kenenkään kaapin perälle.

Tuotteiden lisäksi arvostan jokaista asiakastani niin paljon, että en haluaisi kenenkään kokevan pettymystä ostoksensa suhteen. Verkkokaupassa en voi jokaiselta asiakkaalta kysyä, pitääkö hän ostoksestaan varmasti, mutta haluan minimoida mahdollisuuden pettymykselle valitsemalla verkkokauppani tuotteet huolellisesti. Haluan, että minulta ostetaan tuotteita, jotka ovat ilona ja hyötynä käyttäjälleen mahdollisimman pitkään.

Black Friday vs. White Monday

Et varmaan ole voinut välttyä kuulemasta, että tällä viikolla on ”Black Week”, eli raameistaan paisunut ”Black Friday”. Tarjouksia on joka puolella, ja voit löytää tavallista halvemmalla jotain hyvää, jota tarvitset. Toivon sinun kuitenkin muistavan tämän blogikirjoituksen alkuun kirjoittamani esimerkin. Tällä viikolla voit löytää tavallista halvemmalla myös paljon sellaista, mitä et tarvitse, ja mistä et tarkemmin ajatellen edes pidä.

Onneksi tälle kulutusjuhlalle on vastapainona ruotsista levinnyt ”White Monday”, jolloin kierrättäminen, itse tekeminen, vastuulliset hankinnat yms. saavat hetkeksi huomion. Onnistunut ostos on sellainen, jota et kadu. Et kadu sitä edes silloin, kun et itse enää tarvitse sitä ja laitat sen kiertoon – se palveli sinua hyvin ja on tuotteesta riippuen sellainen, että voi palvella vielä seuraavaakin käyttäjää.

Maskottini Lilla Ilona kiteyttää asian näin:

”Me halutaan, että Sinä hymyilet vielä silloinkin, kun avaat pakettisi ja käytät tilaamiasi tuotteita. Ei ole kiva, jos paketin avattuasi mietit, että voi ei, mitä taas tuli ostettua, minkähän kaapin perälle nämä vielä mahtuis…”

25.11.2019 Rakkaudella: Ulla Ilona

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *